torstai 31. tammikuuta 2013






 KATTILALLINEN 
KEVÄTTÄ JA TUNNUSTUS


Sain tunnustuksen kauniista blogista,
ja runsaasti hyvää mieltä tuli 
tunnustuksen mukana. Kiitos :)
 
 Haasteen tarkoituksena on jakaa kahdeksan paljastusta teidän lukijoiden kanssa ja sen jälkeen antaa tunnustuksen jatkaa matkaansa eteenpäin kahdeksalle kauniille blogille.






tunnustus no 1:
Noh, alotellaan tunnustamalla vaikka sellanen, että en todellakaan ole mikään hyvä kokki. Perhe on kuitenkin selvinnyt hengissä.

 Meidän keskimmäinen lapsista katsoi parhaaksi hakea koulutusta ruoanlaittoon ammatti-ihmisiltä, valmistuen ravintolakokiksi. Äiti ei ollut paras vaihtoehto kouluttajana :)





tunnustun no 2:
Olen aina ollut sitä mieltä, että meille ei koiraa oteta ja piste!

Nyt meillä kuitenkin on kaksi koiraa, jotka minä olen halunnut! 

 Tytöt olivat jo muuttaneet pois kotoa ja lapsena he olisivat halunneet lemmikiksi koiran. Sen verran huono omatunto mulla oli kun koiraa suunnitelimme, että mun oli pakko kysyä meidän tytöiltä lupaa, saako äiti ottaa koiran :) Tyttöjä nauratti. Luvan sain ja vielä kaksi kertaa. <3

***
 tunnustus no 3:
Lehdistä ja kirjoista katselen mielummin kuvia kuin luen pitkää tekstiä.



 



 tunnustus no 4:

Kärsin porraskammosta. Siis pelkään jyrkkiä portaita, sillä kymmenisen vuotta sitten putosin lapsi sylissä meidän portaista. Villasukka tarttui portaassa olevaan ruuviin ja tulin kuin rautakanki pää edellä alas. Kuopuksellemme ei käynyt kuinkaan, mutta minä sain ambulanssikyydin sairaalaan leikkauspöydälle. Loppujenlopuksi henkiset arvet ovat syvemmät kuin kosmeettiset :)

***
 
tunnustus no 5:
Olen nuorena soittanut pokkihuilua ykköshuilussa. Olin Poikasoittokunnassa (suurin osa oli tyttöjä soittokunnan nimestä huolimatta).
Nyt taito on hävinnyt :(
***
tunnustus no 6:
En pidä kesähelteestä. Aurinkoisena päivänä valitsen aina kadun varjoisamman puolen.
En haaveile etelänmatkoista helteeseen.
Huh hellettä!
 


 tunnustus no 7:

Minusta on kiva, kun tavarat ovat omilla paikoillaan kotona. Siis pidän kodin siisteydestä.



***

vielä tunnustus no 8:

Autolla olen ajanut jo vuosikymmeniä, mutta isoilla teillä en halua ohitella edellä ajavia autoja muuta kuin ohituskaistalla.


Tässäpä nämä.
Nappaa tunnustus mukaasi, jos haluat :)
Tunnustelemisiin!  


  



 Laitoin ihasteltavaksi kattilallisen kevättä - ihana keväinen esikko!

Huomenna on jo helmikuu :)
Kevättä rintaan ja eteenpäin!





- Minnukka - 





maanantai 28. tammikuuta 2013





KELKKA




  Vaikka mieli tähyää jo kohti kevättä,
niin päätin vielä maalata tämän 
talvi-ihanuuden.

Kelkka on ollut meillä jo reilut 
parikymmentä vuotta. Aikanaan isäni 
pelasti tämän kaatopaikkakuormasta
meidän tytöille.









Yllätyksekseni punaisen maalikerroksen 
alta kelkasta löytyi kaiverretut nimikirjaimet.





 
 Kelkkaan oli ruuvattu oranssi puolikas muovinen pesuvati. Siinä oli varmasti lapsen tukeva istua - oli selkänoja :)
 No, se pesuvati ei oikein mielestäni tähän puiseen vanhaan kelkkaan luontunut, joten se ruuvattiin irti heti.

 


 
 Vasta nyt sain maalattua kelkan valkoiseksi. Punaisena se oli jotenkin niin jouluinen...
joten esillä se oli aina vain hetken.

Huippukivat ovat mielestäni 
ruostuneet rustiikit jalakset.





 Loppusilaukseksi tuputin vielä 
lumihiutale -tekstin.








 Maali on sitten ihana keksintö - 
sillä saa ihmeitä aikaan!







Nyt mä tykkään - olkoon koko komeus 
 olkkarin pöydällä kunniapaikalla.


***


Maanantai-iloa iltaasi!



- Minnukka-

torstai 24. tammikuuta 2013




HÄRPÄKE




 Meidän alakerrassa on syksystä lähtien 
roikkunut lampunvarjostimen runko.






Ripustelin siihen 
erilaisia esineitä...






Ei vaan oikein mikään 
tuntunut sopivan siihen...








Kunnes tänään se vaan 
yksinkertaisesti kirkastui,
mikä siitä tulee...








...ja näin syntyi KEITTIÖHÄRPÄKE!
Siinä se nyt roikkuu keittiön 
ruokapäydän päällä. Aivan kuin 
sen paikka olisi aina ollut siinä.

***

Toiveikasta torstaita

- Minnukka - 




maanantai 21. tammikuuta 2013



KIRPPISTELYÄ
ja tunnustelua


Olimme tänään ystäväni kanssa kirpputorikierroksella täällä kotikaupungissani.  
Teimme isompia ja pienempiä 
löytöjä. Mun ehdoton 
lempparilöytö oli 
lasinen kakkuvuoka.




Olin kerran aikaisemmin nähnyt 
llaisen ihanuuden. 
Mä en osaa selittää sitä, 
mikä minua siinä viehättää...
Ehkä herkkyys, muoto???
Kaunis esine joka tapukesessa, 
ja ilmeisesti ihan uuninkestävä käyttöesine.





 No, minä en kakkua alkanut väsäämään, 
vaan täytin vuoan kävyillä ja kristalleilla.






 Hmm... tästä taisi sittenkin 
tulla kakku - se Käpykakku ;)


***


MUN EKA
TUNNUSTUS !

Kiitos tunnustuksesta 
Katja Nainen Talossa -blogista
 Olen iloisesti yllätetty huomiosta  :)


Tämän tunnustuksen tarkoitus on saada huomiota suhteellisen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa. 
Tässä säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.
2. Valitse viisi (5) ihanaa blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.


Minä puolestani haluan antaa tunnustukset ihanille blogeille:
 
Hullaannu ja Hurmaannu 
Onnen Hetket 


Hurmaavia onnenhetkiä alkavaan viikkoosi!


- Minnukka -
 

perjantai 18. tammikuuta 2013



BETONIPIMUT
...siis mun ystäväni ja minä.


***

Meillä molemmilla on halu luoda käsillämme kauniita asioita.
Päätimme yhdessä upottaa kätemme kuraan ja katsoa mitä saamme aikaan.



 
Aloitimme lautasista ja raparperinlehtikulhoista.








Muotit lautasiin haimme kirppikseltä ja raparperiä kasvoi omassa pihassa.







Oi tätä betonin rouheutta!






...ja samalla niin herkkää













Käytimme myös tarjottimia muottina. Kuivuneet työt maalasimme valkoisella maalilla ja viimeistelimme lopputuloksen tekstillä.













Ihanat leipomukset syntyivät myös betonista.






"Leivoimme" betonikakkuja - todellisia KUIVAkakkuja :) Toinen toistaan hauskemman näköisiä.






Muffinssivuoassa syntyivät betoniruusut valkoisella maalilla kuorutettuna. 
Tällaiset ruusut koristivat kesällä meidän suihkulähdettä.








Niinikään muffinssivuokaa apuna käyttäen valmistuiva tuikkukipot. Pieni ja rouhea - ihana yhdistelmä.








Innostuimme niin näistä omista betonituotteistamme, että päätimme kokeilla myyntiä kesäisellä iltatorilla ja pienissä myyjäisissä.








Iloksemme myös muut olivat innostuneita väsäyksistämme.







Nämä betonikakut ovat siitä niin kivoja, että niitä voi pitää huoletta esillä viikosta toiseen, eikä pilaantumisesta ole tietoakaan. Mikä parasta nämä ovat täysin kalorittomia =)








Me Betonipimut odotamme innolla säiden lämpenemistä, sillä on paljon mukavampi valmistaa kurakakkuja ulkona meren rannalla ystävän ihanassa pihassa kuin sisällä. 

Mä aion kyllä omassakin pihassa näitä väsäillä. Mun pitää siellä vaan tyytyä siihen suihkulähteeseen merenrannan sijaan.
No, kaikkea ei voi saada :)

***

On se niin kiva juttu, kun vielä aikuisenakin voi hyvällä omallatunnola "leikkiä" kurakakkuja tehden: ä-l-ä  t-u-l-e  p-a-h-a k-a-k-k-u,  t-u-l-e  h-y-v-ä  k-a-k-k-u.


***

Betonisin viikonlopputerkuin 

- Minnukka -  


 






keskiviikko 16. tammikuuta 2013



VALOA! 



Tammikuu on pimeä kuukausi. Ei kivaa...
Suurin osa pikkuvaloista on otettu pois joulun jälkeen. Näyttää melkeinpä mustalta. Vaikkakin nyt on ihan kivasti lunta meillä täällä Lounais-Suomessakin.
No mä päätin lähteä hakemaan kaupasta lisää valoa. Ja löysin kuin löysinkin mieluisan valonlähteen sisustusliike Kodinonnesta.






 Lampunjalkakin sopii sävyltään niiiin hyvin noihin mun betonilautasten muotteihin :)







 Niin ja varjostin on taattua valkeaa väritystä. Sopii paikkaan - kuin paikkaan.





Peilin kehyskin sai pintaansa valkeaa väritystä. Jonka sutasin valkoisella maalilla, kun se maalipurkkikin oli vielä hollilla tuon aterinlaatikon tuunauksen jäljiltä.




 Ja tulipa siitäkin valoisampi, verrattuna entiseen sävyyn. Sävy oli tunkkasen rusehtava.





Nyt on saatu helpotusta tähän piemään vuodenaikaan. Jaksaa taas paremmin odotella kevättä. Ja muistutan myös itselleni, että jokainen päivä on pidempi eilistä. 


***


Valoisia päiviä sinulle :)

- Minnukka - 

maanantai 14. tammikuuta 2013


  

 KRISTALLIT
 

Kuulemma kristallit ovat nyt trendikkäitä?
No, mä pidän kristalleista, silloin  kun ne ovat oikeassa paikassa ja muodossa.


  
 Mulla on näitä ihanuuksia mm. "pullotettuna".
Mieheni täti halusi luopua 90-luvulla saamastaan kristallikruunustaan.



 
 Luvan kanssa mä sitten purin koko kruunun. Sillä sen ajan malli ja kellertävä, kullanvärinen runko ei minuun niin kovasti kolahtanut.






Nyt kellertävävästä kullasta ei ole enää tietoakaan...
Jäljellä ovat kauniisti säihkyvät ja valoa taittavat kaunottaret.







Talviseen asetelmaan pikkukaapin päälle on myös päässyt omatekemä betonilautanen.

Me ollaan mun ystävän kanssa tehty betonista kaikkea ihanaa... Tämä meidän yhteinen harrastus "puhkesi kukkaan" viime alkukesästä. Innostuimme tekemään näitä erilaisia juttuja betonista niin, että kävimme myymässä niitä iltatorilla ja pikkumyyjäisissä.

Betonissa viehättä minua eritoten sen rouheus ja miten siihen saa kuitenkin mukaan herkkyyttä. Niin kuin nyt vaikka tuon lautasen herkkä pitsikuvio!

Taidan tehdä ihan oman postauksen näistä meidän aikaansaannoksistamme.




Kristallinkirkasta alkanutta viikkoa!


- Minnukka -